Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.

Ostohetkellä rysä- ja verkkokalastukseen vuonna -95 valmistuneen lasikuituisen Härskin olemus oli varsin rähjäinen ja kokonaisuus jotenkin rauhaton. Runko oli karkeatekoinen mutta kauempaa tarkasteltuna varsin linjakas, suorastaan komea. Kauttaaltaan mattamusta väritys, verkonvetokone keulalla ja valtava huumorihenkinen verkonlaskusiipi hallitsivat kokonaisuutta. Vapakalastusta ajatellen kaiteet olivat liian korkeat, peräpäätä hallinnut spoileri pahasti tiellä, eikä etupään verkonvetokonekaan heittokalastusta ja veneessä toimimista helpottanut. Vesisuihkutoiminen vetolaitekaan ei ollut enää elämänsä vedossa. Vene oli aikanaan maalattu kauttaaltaan telalla ja paksulla topcoatilla. Pohja oli kolhuilla ja pienehköjä runkovaurioita, murtumia, ruuvinreikiä ja toisistaan irronneita rakenteita oli vähän siellä sun täällä. Veneestä puuttui myös mm. törmäyslista ja yleensäkin paikka sen kiinnitykseen.

Kaikkiaan kokonaisuutta leimasi karkea työn jälki ja keskeneräisyys, mutta samalla jämäkkyys, materiaalivahvuuksissa ei oltu säästelty. Ennen kaikkea rungon miehekäs rynnäkkövenemäinen muoto, heittokalastusta ajatellen juuri sopivan matalat laidat, alle puolen metrin syväys, betoniponttoonilaiturin vakaus, useamman tonnin kantavuus ja pulpettiveneeksi valtavat kansitilat olivat kalastusmatkailua ajatellen selkeästi plussaa. Plussana voinee pitää sitäkin, että venettä ei ole valmistettu kuin yksi kappale, kyseessä on siis ns. One-Off tuote. Eipähän tule toista samanlaista jokaisen saaren takaa vastaan.

Kunnioitusta herättävän kokoinen ja ”ikuisen” moottorin maineessa oleva kuusisylinterinen Valmetin meridiesel oli ilmeisen hyvässä iskussa, ei savutellut ja käynnistyi kuin palmun alta. Kuten aina, tehoja olisi saanut olla enemmän kuin tarjolla olevat rapiat 250 hevosta. Paperilla hyvältä näyttänyt välityssuhdekin oli sen verran pielessä, etteivät nämäkään hevosvoimat välittyneet kunnolla veteen asti, vaan kone karkasi helpon oloisesti ryntäyskierroksille. Käytännössä siis vähän joka paikkaa piti alkaa parantelemaan.

Näistä lähtökohdista oli aika kääräistä hihat ja aloittaa Härskin muutostyö kohti puhdasveristä kalastusmatkailuvenettä.

Homma alkoi syksyllä -08 pohjan vesihiekkapuhalluksella, jolla vanhat myrkkymaalit saatiin poistettua. Takasiiven, kaiteet ym. ylimääräiset romppeet ruuvasin irti. Seuraava liike oli hioa alustavasti veneen kuhmuraiset, telalla maalatut kyljet. Tavoitteena oli siis pinta jossa saa teipit pysymään kiinni. Koska törmäyslistalle ei ollut paikkaa, sille piti alkaa sellaista tekemään. Reilusti siis rälläkällä pinta puhtaaksi kuituun asti. Valoisaa työskentelyaikaa oli päivällä n. 5 tuntia. Kelit olivat ulkotöissä talvella aika ankeat ja puuduttavaa oli hiontatyökin. Yleinen ilmapiirikin oli tunnelmaan sopiva. Taivas oli putoamassa niskaan ja kaikki ihmiset maapallolla jäämässä työttömiksi.
Tarkoitus oli ensi vaiheessa laittaa vain pohja ja kyljet kuntoon ja saada vene tuottavaan työhön heti keväällä. Jossain kohtaa havahduin kuitenkin siihen että sisäpinnatkin oli hiottu ja kaltevaa Rymättyläläistä siiklipeltoa muistuttavat keulapartaat olivat saaneet maistaa pahimmat kuhmurat silottavaa sähköhöylää. Pakkelipurkillakin olin näemmä käynyt. Mainittakoon, että naukaisu joka tyynessä, sumuisessa kevättalvisessa aamussa sähköhöylän ja lasikuidun kohtaamisesta irtoaa on kertakaikkisen korviariipivä. Veikkaan, että kaikki lähiseudun kissat olivat sillä hetkellä häntä paksuna.
Jotta olisi mitä hioa muotoon, pintaan piti laminoida lasikuitua. Ja hioa. Ja paklata. Ja hioa. Ja laminoida. Ja taas hioa. Ja hiota! Lasikuitupölystä johtuvaan sietämättömään kutinaan ja pistelyyn kroppa turtuu empiiristen tutkimusteni mukaan noin kuukaudessa ja yönsä pystyy edes jollain tavalla nukkumaan. Ei siis pelkästään toimistohenkilöt, vaan lasikuitumieskin kantaa töitä kotiin lasipölyä täynnä olevien ihohuokosten muodossa. Nokka vuotaa hyvistä suojaimistakin huolimatta kuin Niagara, poskiontelotulehdus on krooninen ja ärhäköiden hartsin, asetonin ym. liuotteiden ansiosta hajuaistista ei ole tietoakaan. Koossa on siis kaiken kaikkiaan eläkeviran ainekset. Nimenomaan ennenaikaisen.
Muun touhun ohessa perästä lähti rälläkällä loputkin vanhat rakenteet irti ja tilalle tuli koko perän levyinen, kolmisen metriä leveä kalastustaso. Kelpaa siitä asiakkaiden heitellä uistinta. Tasoon saa myös asennettua uuden kalastussiiven, vai pitäisikö tässä kokoluokassa sanoa heittolaiturin, kiinni. Bonuksena tason alle tuli mukavasti säilytystilaa varusteille. Eikä tuo nyt ole edes pöljemmän näköinen.
Vaikka kuva näyttää lähes samalta kuin edellinenkin, välissä on työtunteja useampi sata. Pääasiassa laminointia ja hiontaa. Sitä riittää veneessä, jossa on kuhmuraista pinta-alaa kaiken kaikkiaan n. 100 neliötä.
Koska Härski ei ole Härski ilman spoileria, piti sellaistakin alkaa hahmottelemaan. Astekulmia, pituutta , leveyttä, korkeutta, kiinnityskohtia, materiaalia, tyyliin sopivaa ulkonäköä, kestävyyttä ja ennen kaikkea toimivuutta kalastustilanteissa sai hetken pureskella. Lopputuloksena oli n. 100 kiloa painava tuning-siipi, jonka runko on haponkestävää terästä, kansi alumiinia ja päädyt lasikuitua.
Sisäpuoli sai väriä niskaansa. Harmaan kansivärin joukkoon sekoitin reilusti hiekkaa liukuesteeksi. Melkoinen laasti siitä tulikin, mutta pito kengän alla on erinomainen. Seuraava suurempi toimenpide oli törmäyslistan kiinnitys. Melko haasteellista saada yksinään työnnettyä kumisen, 24 metriä pitkän D-profiilisen törmäyslistan sisälle 3 x 30 mm. haponkestävä latta ja porata siihen n.70 kpl 11 mm kiinnitysreikiä. Hetken se otti.

Toinen puoli kiinnityspulteista on täkkiruuveja ja lopuille jouduin tekemään kierteet lasikuituun, jonka olin ennakoinut laminoimalla kiinnityskohtiin lasikuitua reilulla kädellä. Isot purjelaivat tulivat ja lähtivät homman aikana. Tapahtuma oli yksi monista asettamistani takarajoista, jolloin meinasin saada Härskin suuren yleisön tietoisuuteen. Kannella touhutessa näin mastoja horisontissa. Ketutti.

Taas on useampi sata työtuntia edellisen ja tämän kuvan välissä. Itse asiassa aika tarkkaan 2 kuukautta, koska Härski pulahti päivä kuvan oton jälkeen veteen 22. syyskuuta. Maalit ja teipit on vedetty pintaan, spoileri, kaiteet ja lukematon määrä pikkunippeleitä ja yksityiskohtia valmistuneet, trimmit, kaiku, plotteri jne. tarvikkeet ruuvailtu paikoilleen. Miestä syöviltä takaiskuiltakaan ei voinut välttyä, mutta ei niistä sen enempää. Työtunneista en kirjaa pitänyt, mutta tässä kohtaa vuotta niitä alkoi olla väkisinkin nelinumeroinen määrä.
Paatti siis pulahti veteen ja oli testiajojen aika. Fiilis oli kieltämättä aika messevä kun loputtomalta tuntuneen työrupeaman jälkeen sai tuupata kaasukahvan nurin ja nostaa Härskin liukuun. On se miehekäs laite ajella, ei siitä mihinkään pääse. Nettiosoite pitäisi varmaan muuttaa muotoon manboat.fi.
Härski ja mittatikku. Kokoa ympärillä pörräävällä paatilla on 5 x 2 metriä. Nopea laskutoimitus paljastaa, että muutostöiden vaatimilla lasikuituraaka-aineilla olisi voinut rakentaa tuollaisen pienemmän pulpettiveneen. Kuvasta hahmottaa Härskin selkeät sisätilat varsin hyvin. Perään tuli muutostöiden ansiosta uusia korotettuja heittopaikkoja neljälle hengelle ja veneen pituudesta on silti vielä 10 metriä vapaana. Koska käyttötarkoituksena on toimia jopa 12 hengen iloisen rytmiryhmän heittokalastusalustana, siinä ei ole turhia tilaa syöviä muotoiluja tai nahkasohvia. Veneen koko kansitila on käytettävissä kalastukseen.
Härski syksyllä -09. Yleisilme on jo nyt aikalailla selkeämpi ja siistimpi verrattuna lähtötilanteeseen. Seuraavaksi työn alle pääsee konehuone, jonne tulee ylennysvaihde, välijäähdytin, uudet konehuoneen seinät ja kansi sekä kanteen kunnollinen äänieristys ja ilmanvaihto melulukoilla. Samalla kun kone nousee pois paikaltaan ylennysvaihteen asennusta varten, se saa alleen uuden moottoripetin ja tärinänvaimennuskumit. Kuskin istuinlaatikko lähtee rälläkällä kokonaan pois ja matkustajille tulee istumapaikat konekopan päälle, kuskille ja apukuskille tulee ns. leaning post, eli pehmustettu, putkirunkoinen nojailutuki.

Keulaan tulee sähköinen ankkurivinssi ja vesisuihkutoiminen keulapotkuri, knaapit ja köysiboksit, tukevat rullatuolin mentävät A-kaiteet porrasaskelman kohdalle sekä istumapaikkoja asiakkaille. Uusi pulpetti ja katos yläterasseineen ja ohjauspisteineen valmistuvat viimeisenä, tavoitteena on, että viimeistään 2011 keväällä ne ovat paikoillaan. Keväällä 2010 on tarkoitus suorittaa vuokravenekatsastus ja alkaa tositoimiin. Härski ei ole siis silloin vielä täysin valmis, koska ajokatos puuttuu, mutta täydessä käyttökunnossa kylläkin. Onko tulevana toiminta-alueena Naantalin vai Pori-Merikarvian seutu vai kenties molemmat vuorollaan, jää nähtäväksi.